Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Harjoitusestekilpailut 15.3.2017

Länkimäki järjestää kaikille avoimet harjoitusestekilpailut tarinoinnin muodossa. Mukaan on tervetulleita siis kaikki kynnelle kykenevät.

Luokat
40cm: Ratsusi on luottoheppa pienillä esteillä, mutta tänään se jostain syystä kieltelee jo lämmittelyesteitä. Miten suoriudutte radalta? Kielteleekö ratsusi vielä vai viilettääkö se esteet silti kuin vanha tekijä?

60cm: Kirjoita runo kisapäivästä.

80cm: Huomaat katsomossa erään ihmisen, joka saa sinut jännittämään vuoroasi entistä enemmän. Kuka tämä on? Kerro lyhyesti myös suorituksestanne.

Ilmoittautuminen
Ilmoittaudu vieraskirjaan ilmoittamalla nimi - ratsu -kaavalla. Luokan kuittauksen voi lisätä joko ilmoittautumisviestiin, tai lähettää sen alapuolelle viimeistään kisapäivänä 15.3.

Osallistujat

40cm

60cm

80cm
1. Raisa Runo - Strawberry
2. Ida - Briganta

3. Hanne - Wincent Venice
4. Juuso Jalonen - Poniportin Pirjo
5. Taina Tiippana - Cimalainen

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Ida

12.03.2017 20:24
Ida ja Briganta

Sen korvat olivat kuin liimatut sen niskaan kiinni, kun yritin kiristää vyötä mahdollisimman varovasti. Panssaria piti kiristää molemmilta puolilta saman verran ja ravaamiseni Pirkon ympärillä sai sen entistäkin hermostuneemmaksi. Se vihasi satulavöitä ja yritti aina purra, kun vyötä kiristettiin.

”Se ei vieläkään pidä satulavöistä”, kuulin äänen takaani. Se oli miesääni, joka kuulosti hieman tutulta, mutten sillä hetkellä saanut mieleeni kuka se voisi olla.

”Joo se on ain…”, jätin lauseeni kesken muistaessani tuon äänen. Käännyin ympäri varmistuakseni luuloistani ja siinä hän seisoi. Mutta miten? Hänen piti olla Saksassa kilpailemassa niillä miljoonahevosilla.

”JONATHAN!” Huudahdin ja heittäydyin halaamaan häntä. ”Mitä sä täällä teet? Eikö sun pitäisi olla Saksassa?” Kysyn roikkuen edelleen tämän kaulalla.

”Joo, mutta kai mä saan tulla katsomaan, miten Pirkko on edistyny sun kanssas”, Jonathan sanoi ja vilkaisi Pirkkoa, joka tuijottaa meitä järkyttyneenä.

”No tottakai saat”, sanoin virnistäen Nathanille. ”Mutta toi hevonen taitaa olla vaan tekosyy”, kuiskasin ja virnistin miehelle, jonka jälkeen livahdin hakemaan Pirkon suitsia.

Ei voi olla totta. Jonathan River, Euroopan yksi parhaimmista kenttäratsastajista ja Pirkon edellinen omistaja oli täällä, Länkimäellä, katsomassa kun ”kilpailen” hänen entisellä hevosellaan 80cm harjoitusluokassa. Luulin ettei niin suuri ratsastaja edes katsoisi tällaiseen takapajulaan päin. Mutta täällä hän nyt oli. Olin ollut hänen valmennettavana jo useamman vuoden, kunnes hän sai työtarjouksen Saksasta ja joutui lähtemään, samalla myyden Brigantan minulle. Onneksi Nathan ei ollut katsomassa lämmittelyäni.

Kävelytin Pirkkoa selästä kentän viertä pitkin. Seurasin radalla olevan ratsukon menoa ja laadin viimeisiä suunnitelmia ratsastaa rata mahdollisimman nopeasti. Esteet olivat naurettavan pieniä, joten minun pitäisi kyetä ratsastamaan rata nopeasti. Moni ratsukko oli saanut virheitä joko sarjalla tai sarjan jälkeisellä täysin valkoisilla puomeilla rakennetulla pystyllä, mikä on hevosen haastava havaita ja se oli lisäksi sijoitettu niin, että siihen tullaan todella vinossa, jos haluaa voittaa aikaa. Olin valinnut nopeamman tien.

Vuoroni tuli ja ratsastin kentälle. Käytin Pirkon sarjan luona, jonka jälkeen nostin laukan ja kokosin sitä ratsastaen kaksi pääty-ympyrää, minkä jälkeen pysäytin tamman ja annoin tuomareille merkin. Käänsin Pirkon oikeaan kierrokseen ja nostin sillä uudelleen laukan. Laukkasin reippaasti lähtölinjan yli ja hyppäsin ensimmäisen esteen, jolta lähdin suuntaamaan pitkällä tiellä kohti seuraavaa estettä, mikä sijaitsi lyhyen sivun keskellä. Toinen este oli ensimmäisen tapaan pysty, minkä ylitimme leikiten. Kun aloin etsiä kolmatta estettä näin Jonathanin katsomossa. Olin jo unohtanut hänen läsnäolonsa kokonaan. Ajatella, että ratsastin taas pitkästä aikaa hänen katseen alla. Tai oikeastaan nyt tilanne oli erilainen, ennen hän valmensi minua, ei enää.

Jäin hetkeksi unelmoimaan kesken radan, kunnes havahduin siihen, että minun olisi pitänyt kääntää Pirkko esteelle ja nyt olin lähestymässä sarjaa väärästä suunnasta. Vedin nopeasti ohjasta ja painoin ulkopohkeella ja kiitin, että minulla oli herkkä, nopeasti reagoiva hevonen alla, joka suoritti yli 90 asteen käännöksen yllättävän nopeasti täydestä laukasta. Nyt olin lähestymässä okseria ja tieni oli täysin vino. Painoin pohkeet tamman kylkiin ja kosketin lyhyellä raipalla Pirkon lapaa, joka onnekseni hyppäsi esteen, vaikka tulikin aika pohjaan, eikä ylitys varmaankaan ollut kaunis. Esteen jälkeen keräilin hieman itseäni ja vaihdoin laukan, jotta saatoin kaartaa vasemmalle. Ratsastin huolellisesti aitaa pitkin lyhyen sivun läpi kulmaan, mistä käänsin Pirkon kohti sarjaa. Kulmasta oli sarjalle vain muutama askel, mikä teki lähestymisestä erityisen hankalaa, mutta ketterä hevoseni kykeni suorittamaan sarjan a-osana toimivan pystyn leikiten. Sarjalla väli jäi hieman lyhyeksi pystylle tulleen suuren hypyn johdosta ja toisen esteen ponnistus jäi liian lähelle. Kuulin puomin kolahduksen, mutten jäänyt katsomaan pysyikö se kannattimillaan. Nyt oli keskityttävä seuraavaan esteeseen, mihin olin päättänyt ratsastaa tiukan tien. Käänsin katseeni kohti estettä, jotten näkisi vilaustakaan Nathanista. Nyt ei ollut varaa tehdä virhettä. Käänsin tiukasti viidennelle esteelle, johon käännöksen jälkeen jäi kaksi laukkaa, mutta ihmeen kaupalla Pirkko pääsi siitä yli, vaikka este oli tiukan käännöksen lisäksi täysin vinossakin. Oli viimeisin esteiden vuoro, joten ratsastin Pirkkoa nopeammin eteen ja kaarsin oikealle ja hain aidalta vauhtia kahdelle viimeiselle esteelle, jotka olivat sijoitettu peräkkäin suhteutetusti. En tavallisesti ratsastaisi esteelle näin kovaa, mutta oli ratsastettava aikaa kiinni. Lisäksi minulla oli alla ketterä kenttähevonen, jonka luulisi suoriutuvan näistä tehtävistä reippaassakin laukassa. Toivottavasti en luota siihen liikaa. Toiseksi viimeinen este, joka sattui olemaan okseri, ylittyi lennokkaasti. Yksi – kaksi – kolme – hyppy. Mahdutin väliin kolme laukkaa, vaikkei se edes ollut sarja. Annoin Pirkon vielä laukata viimeisen esteen jälkeen ympyrällä. Taputin tammaa kaulalle ja otin hevosen käyntiin.

Vastaus:

Ohhoh, jopas oli sattuma! Keskittymisesi selvästi oli hiukan herpaantunut, mutta Pirkko kantoi sinut turvallisesti radan loppuun. Mitäköhän mietteitä tuli Jonathanille teidän radasta, olisi ollut kiva tietää, heh. :D

Maaliskuun vuokra kuitattu!

Nimi: Hanne

08.03.2017 18:15
Hanne - Wincent Venice

Sentti steppaili verryttelyssä kun oltaisiin isommissakin kisoissa. Yritin turhaan selittää oriille, että kyseessä olivat nyt ihan vaan tällaiset tavalliset "hyvänmielen kisat". Estekorkeuskin oli vaivaiset 80cm.

Onneksi vuoromme oli melko alussa ja pääsin pian pois verryttelykentältä, jossa Sentti oli kuin viulunkieli. Ehkä itse suoritus vähän rauhoittaisi sitä. Astelimme kentälle, joka oli onneksi lähes sula, kiitos viime päivien plusasteiden. Vilkaisin ohimennen varsin tyhjään katsomoon. Maaliskuu ei ihan vielä ollut sesonkiaikaa, mitä tuli ulkokisojen seuraamiseen. Yhtäkkiä silmiini osuivat tutut kasvot. Mirka Lappi! Serkkuni näkeminen tuli aivan puskista ja sai pasmani aivan sekaisin. Nyt oltiin kuitenkin jo menossa, enkä voinut muuta kuin nyökätä tuomarille ja nostaa laukan.

Suoritus meni vähän puolivillaisesti ja Sentti-parka sai tehdä kaiken työn ajatusteni harhaillessa puoliksi radassa ja puoliksi serkussani. Onneksi ori osasi hommansa. Heti kentältä päästyäni tummatukkainen tyttö käveli luokseni.
"Mitä sä oikein uneksit siellä radalla, oliko liian helppo?" Mirka näpäytti pilke silmäkulmassaan.
"Mitä ihmettä sä täällä teet?" vastasin takaisin ohittaen kysymyksen.
"Iskä päätti, että tullaan moikkaamaan sua. Oltiin porukalla raveissa ja satuit olemaan just matkan varrella", tyttö selitti. "Ja kun huomasin noi kuljetuskopit, niin arvasin että sut löytää kentältä."
"No joo, mihinkä tiikeri raidoistaan pääsisi", naurahdin. "Onko Lauri ja muut tallissa? Saitteko oikein Petrinkin mukaan?"
"No saatiin! Vaikka sitä kiinnostaakin yleensä vaan se iänikuinen autojenrassaus. Jäähdyttele sä Sentti-pappa, niin mä haen äijät tänne," Mirka sanoi ja kääntyi Länkimäen tallin suuntaan.
"Hienoa! En malta odottaa, että kuulen miten ravit sujuivat", huikkasin tytön perään.
Keräsin Sentin ohjat ja maiskautin jo rauhoittuneen oriin liikkeelle kohti verryttelyaluetta. Olin lähes unohtanut koko kisat kaikessa tohinassa ja aloin vasta nyt miettiä, että mitenköhän se suoritus oikein meni?

Vastaus:

Haha voi Senttiä. :D Onneksi suorituksenne meni kuitenkin suht hyvin ja ori antoi selvästi anteeksi virheitäsi selässä.

Maaliskuun vuokra kuitattu. :)

Nimi: Ida

23.02.2017 17:57
80cm
Ida - Briganta

Kirjoitan myöhemmin.

Nimi: Hanne

22.02.2017 21:23
80cm
Hanne - Wincent Venice

Kirjoittelen kuittauksen kisapäivään mennessä. :)

©2017 Länkimäen talli - suntuubi.com